Minulla on vuosikymmenten kokemus rock-laulajana, -kitaristina ja -biisintekijänä. Olen aloittanut vuonna 2020 soolouran musiikilla, joka on itse tekemääni, sovittamaani, äänittämääni ja tuottamaani.

Inspiroidun vahvasti elämän mysteereistä, luonnosta – erityisesti metsistä – rakkaudesta, henkisyydestä ja oman elämäni koettelemuksista. Erityisherkkyys on voimavara, jonka läpi inspiraationi suodatan. Nyt syntyvä musiikki on jotain hyvin erilaista verrattuna aikaisempaan.

Teen kaikki soolobiisini myös englanniksi.

Klikkaa tästä englanninkielisille sivuilleni!

Pale Saarisen tekemä haastattalu minusta ja urastani Noise.fi-sivustolle 2021:

Minna Oran soolodebyytin laulut vievät iholle

1990-luvun lopulla suomi-rock- ja rootstaustaiset naislaulaja / lauluntekijät nousivat framille rohkeilla vedoillaan, joissa kuultiin myös kansainvälisiä vaikutteita mm. Sheryl Crow'lta ja Alanis Morissettelta. Laulaja / lauluntekijä Minna Oran omista innoittajista nousevat esille Janis Joplin, Kate Bush ja Eva Dahlgren.

Nyt Oran debyyttisooloalbumin produktio on iso harppaus, mutta rakas askel. Laulut on tuotettu suomeksi ja englanniksi. Tuotanto ja julkaisu oman Ora Musicin kautta. Omatoimisuus on valttia!

– Kappaleiden hypnoottiset ja mystiset äänimaailmat heijastavat kertomuksieni syvyyttä ja väkeviä tunteita. Luonnossa on lumoavaa voimaa, Salossa asuva ja vaikuttava Minna sanoo.

Minna Oran uudet laulut ja musiikkivideot heijastavat hänen voimakasta suhdetta luonnon atmosfääriin. Luonnon elementit ovat monesti läsnä, kuten esimerkiksi "Metsä", "Meri" ja "Tuli". Visuaalisesti sen kokee kuvana, joka on synkassa iholle vievän musiikin ja puhuttelevien lyriikoiden kanssa.

Musiikillisesti folk-metalli, psykedelia ja proge vääntävät kättä sulassa sovussa. Aivan heti ei tule mieleen samankaltaista soundimaailmaa ja kuulokuvia. Tämä onkin jo noteerattu niin radiosoitoissa kuin myös hienoin arvioin kansainvälisillä juurimusiikin saiteilla.

Minna Oralla on pitkän linjan muusikon tausta keikkailijana ja monin albumijulkaisuin. Vuosien saatossa Minna on tehnyt yhteistyötä mm. Veeti Kallion, Remu Aaltosen, Pauli Hanhiniemen, Hannu Leidenin, Kämy Kämäräisen, Petri Majurin ja Matti Kervisen kanssa.

MUSIIKILLISEN URAN LÄPILEIKKAUS

Mennäänpä entistä lähemmäksi ihoa Minna Oran vastatessa muutamaan kysymykseen. Useat bändikokoonpanot ja muusikot ovat seuranneet läpi vuosikymmenien.

MINKÄLAINEN ON OLLUT TIE BÄNDIEN MEININGEISTÄ SOOLOURALLE LAULAJA-LAULUNTEKIJÄKSI?

Pitkä ja vaiherikas. Aloitin laulamisen 15-vuotiaana koulukavereideni perustamassa bändissä, joka esitti suomirokkia. Minut on mielletty rock-laulajaksi – sellainen olinkin vuosikymmeniä. Aloin haaveilla rokin lisäksi akustis-tyylisestä levystä, joka jäi kuitenkin vielä silloin toteuttamatta. Ajatus muhi silti mielessäni.

KERTOILEPA AIEMMISTA BÄNDEISTÄSI?
Vuonna 1990 perustettiin Suzy Gang. Esitimme tällä bändillä myös omia suomalaisia rock-biisejä. Minä ja Kari Ora vastasimme suurimmaksi osaksi sävellyksistä ja sanoitukset olivat minun ja Pauli Hanhiniemen. Tästä kolmen vuoden päästä rohkenin kysyä Remu Aaltoselta tulla vierailemaan ja heittämään Hurriganes-keikan uuteen salolaiseen ravintolaan. Maestro diggasi meiningistä ja suostui pyyntööni. Siitä alkoi Remun keikkailut Remu Plays Hurriganes -tyylisesti.

Remu vei meidän demon Fazer Musicin Timo Lindströmille, joka sainasi meidät. Julkaisimme kaksi singleä Fazer Musicille.

Sittemmin Masa Saloranta ja Ville Witka perustivat Teendreams-yhtyeen ja pyysivät minut taustalaulajaksi. Teendreams esitti Cisse Häkkisen levyttämiä biisejä. Julkaisimme myös EP:n, jossa oli neljä hienoa Cissen vetoa, joista "It's in His Kiss"-biisissä sain laulaa sooloa.

Vuonna 1999 käynnistyi keikat Acoustic Lady-duolla. Laulan ja soitan 12-kielistä kitaraa, Kari Ora soittaa elektroakustista kitaraa. Acoustic Lady on blues-, rock- ja pop-henkisiä covereita soittava, jonka ohjelmistossa on nyt myös soolobiisejäni ja Ganes-klassikoita.

Olemme keikkailleet Suomea ristiin rastiin jo reilut kaksi vuosikymmentä.

Vuosituhannen vaihteessa kirjoitin ensimmäiset omat biisini. Ostin itselleni Pro Tools -äänityslaitteiston ja opettelin äänittämään. Tuntui järjettömän upealta, kun sain rauhassa taltioida omaa tuotantoani, kokeilla, kehittyä ja harjoitella erilaisia laulutekniikoita. Esittelin biisejäni salolaiselle rumpali Pepe Lindholmille.

Niinpä syntyi Electric Lady-niminen kokoonpano, joka julkaisi tuotantoani, teksteistä vastasivat myös Sanna Korkee ja ranskalainen Nicole Morgan. Sovitukset rumpalimme Pepe työsti yhdessä bändin kanssa. Albumia tehtiin kuin Iisakin kirkkoa.

Vein levyn miksattavaksi Hannu Leidenin ja Petri Majurin Seawolf-studioon Suomenlinnaan. Hannun kanssa työstin englanninkielisiä lauluraitoja timangiin kuntoon. Levymme niitti hieman mainetta myös ulkomailla; kävimme keikalla mm. Ranskassa ja se valittiin Norjassa erään rock-radion parhaimmaksi levyksi.

Rack Doll sai alkunsa helsinkiläisessä pikkukuppilassa, jossa olimme soittamassa Acoustic Ladyn kanssa. Yleisössä sattui istumaan Remun pitkäaikainen ystävä, rumpali Biitti Nieminen, joka ihastui kuulemaansa ja erityisesti esittämiimme Hurriganes-kappaleiden versioihin. Hänen päässään alkoi muhia ajatus Hurriganes-henkisestä bändistä, jossa on naissolisti. Syntyi Rack Doll, keikkoja ja levyjulkaisuja.

MITÄ VIITTEITÄ NÄISTÄ ON JÄÄNYT SOOLOPRODUKTIOOSI?
Sooloprojektini on omanlaisensa. En ole bändieni kanssa toteuttanut matskua, jota nyt teen. Olen pohjimmiltani rock-muusikko henkeen ja vereen, mutta toisaalta äärimmäisen herkkä ja rakastan myös mystistä tunnelmaa ja salaperäisesti tulkittua laulua.

Tapani tehdä ja toteuttaa soolomusiikkia on hyvin erilainen rock-bändeihini verrattuna. Nyt seison yksin soolokappaleideni takana, vaikka mukana on paljon upeita muusikoita ja yhteistyökumppaneita. Erilaista on myös se, ettei tarvitse tehdä kompromisseja muiden soittajien kesken. Kappaleet ovat minun näköisiä.

OLET KOKENUT ISOJA ASIOITA ELÄMÄSSÄSI. TÄMÄ EI VOI OLLA VAIKUTTAMATTA BIISEIHISI, KUTEN UUTEEN KOSKETTAVAAN "TULI"-SINGLEESI?
Vuonna 2013 sairastuin rintasyöpään, joka levisi hoidoista huolimatta keuhkoihin ja elinaikaennusteeksi annettiin korkeintaan viisi vuotta. Kaksi viikkoa ennen sairastumistani olin ajamassa poikani kanssa autolla kaupungilta kotiin, kun päähäni alkoi virrata lyriikkaa kuin tyhjästä. Minun oli pakko pysähtyä bussipysäkille kirjoittamaan teksti ylös. Tullessani kotiin otin muutamaa viikkoa aikaisemmin säveltämäni melodian esiin tekstin istuessa siihen täydellisesti. Demotin biisin ja tajusin sen kertovan syöpään kuihtuvasta ihmisestä. Olin kirjoittanut tekstin minä-muotoon. Sanat olivat enne. Päätin kuitenkin taistella elämästäni ja etsin apua myös biologisista hoidoista. Kävikin lopulta niin, että aiempi synkkä ennuste osoittautui vääräksi. Olen nykyään terve, syöpä on pysynyt täydellisessä remissiossa. Nyt tämä Tuli-biisi on julkaistu singlenä!

OVATKO UUDET BIISIT OSAKSI MYÖS TERAPEUTTISIA JA AVUKSI VAKAVASTA SAIRAUDESTA PARANEMISESSA?

Biisit ovat hyvin terapeuttisia minulle ja pienimuotoisia päiväkirjan otteita. Jokaisessa kappaleessa on tarinansa, jonka olen ammentanut elämäni kokemuksista. On hyvin meditatiivista uppoutua äänittämään ja antaa energian virrata – tuntuu kuin olisin kanava jostain käsittämättömästä lähteestä tulevalle musiikille. Välillä biisin valmistuttua ihmettelen mistä se tuli ja miten nuo kaikki maagiset soundit syntyivät. Olen myös tehnyt soolobiiseihini videot, joissa näyttelen pääroolia. Videot ovat sisäisen maailmani tutkiskelua kuvien kautta.

MINKÄLAISENA LAULAJANA JA LAULUNTEKIJÄNÄ MIELLÄT ITSEÄSI MUSIIKILLISESTI JA TULKINNALLISESTI?

Olen lähellä kuulijaa. Pyrin antamaan kaiken itsestäni. Kerron vahvasti omaa tarinaani. Mikäli kappale on hyvä niin siitä voi tulla, vaikka 7-minuutin mittainen teos. Joskus biisini saattavat sopia radiomittaan, mutta olisi sääli, jos kaikki olisivat vain kolmen minuutin biisejä.

MINKÄLAINEN PROSESSI ON BIISIN KIRJOITTAMINEN? ONKO SIINÄ JOTAIN TUNNUSOMAISTA TAI YLLÄTYKSELLISTÄ?

Joskus laulu saattaa valmistua kuin täydellisenä kanavointina. "Tuli" on ainoa kappaleeni, jossa teksti on ensin syntynyt. Tämän biisin muotoutumiseen studioversioksi oli vaikuttamassa monta hienoa muusikkoa. Tuulia Vihanto käänsi tekstin englanniksi, josta syntyi rinnakkaisversio "Fire". Sitten hän soitti kappaleeseen pianon, syntikat ja lauloi taustoja. Paikoin shamanistisista perkussioista ja rummuista vastaa Neljästä Ruususta tuttu rumpalitaituri Kämy Kämäräinen, joka äänitti, sovitti ja tuotti raidat omalla studiollaan. Bassoa soittaa luottobasistini Jussi Sinervo, sähkökitarassa on Kari Ora.Kappaleen miksauksesta vastasi Petri Majuri

OLET JULKAISEMASSA DEBYYTTIALBUMIA?

Nuorempana oli fiilis, että "heti tänne kaikki nyt". Silloin oli voimia tehdä ja säätää enemmän. Nyt haluan mennä nautiskellen kohti päämäärää. Kappaleiden säveltäminen, äänittäminen, tuottaminen, videoiden teko ja promootio vievät paljon aikaa. Minulla on myös toinen ammatti urheiluhierojana, joten en voi tehdä musiikkia täyspäiväisesti. Teen musatuotantoja oman levy-yhtiön kautta. Musiikin tekeminen on parhaimmillaan myös itsetutkiskelua.